Korttelit-näyttely

Nimetön (2021)

Teos muistuttaa numeerista näyttökelloa, mutta se ei näytä aikaa totutusti. Kellonäytön kuviot muuttuvat sekunnin välein erilaisiksi abstraktioiksi. Teoksen keskiössä on valo, liike ja ajankulumisen tekeminen näkyväksi. Liikkuvan, planeetan päivä- ja yöaikaan jakavan rajan valon ja pimeyden välillä, voi nähdä teoksessa hämärtyneen. Yö ja päivä ovat sekoittunut toisiinsa, kuten vuorotyö tai valosaaste sekoittavat vuorokausirytmin. Teos toimii allegoriana sille todellisuudelle missä päivänvalolamput valaisevat öiset kadut.

Taneli Rautiainen (s. 1983) on tullut tunnetuksi teoksillaan, joissa arkiset elementit muuttuvat oudoiksi, muovaten kuvaamme todellisuudesta. Rautiainen hyödyntää teoksissaan monia eri tekniikoita, kuvanveistosta valoon ja ääneen. Rautiaisen teoksia löytyy useista taidekokoelmista ja hän on toteuttanut monia julkisia taideteoksia.

The Dough Body Spa (2025)

The Dough Body Spa -teos luo veistosten ja installaation keinoin vaatekaupan ikkunaan asetelman hahmosta kalliissa kylpylässä. Hahmon ruumis on muovautuvaa massaa eikä ihan oikea ihminen kuitenkaan. Tilanne jossa olet yhtä aikaa kuluttaja ja tuote, mutta koitat rentoutua. Jokin ei tunnu oikealta. Hikipisarat sekoittuu vesipisaroihin. Viemäri haisee ja on tukkiutunut karvoista. Joululoma spassa vai ihan tavallinen saunailta? Rahattomana rikkaiden ryysyissä.

Rusto Myllylahden taiteen ytimessä on vapaamuotoisuus ja ilo. Hänen työskentelyssään painottuu ideoiden virtaaminen, niiden seuraaminen ja improvisaatioon luottaminen. Myllylahden näyttelyt ovat usein tilaan perustuvia installaatioita, joissa yhdistyy veistoksia, hahmoja, ääntä, maalauksia ja videota. Teosten taustalla näkyvät hellyys, kulutuskulttuurin jäte, roska ja tuho sekä tekoälyn tuottama digitaalinen häly.

Myllylahden töitä on ollut esillä useissa ryhmänäyttelyissä, kuten Mäntän Kuvataideviikoilla, SIC-galleriassa, Aineen taidemuseossa, Lofoottien kansainvälisellä taidefestivaalilla ja Sequences XII -festivaalilla, Islannissa.

Näyttelyiden lisäksi hän työskentelee esitystaidetta, musiikkia ja äänitaidetta yhdistävän Elatu Nessa projektin parissa. Elatu Nessa on vuodesta 2015 lähtien kiertänyt Suomea ja Eurooppaa esiintyen taidetiloissa, musiikkitapahtumissa ja festivaaleilla.

Glitch – A New Beginner Level (2025)

Teoksen ääni päällä klo 9-22

Glitch toimii sekä häiriönä että yhteytenä – hetkellisenä venymänä tai repeämänä todellisuudessa, näkyvänä ja kuultavana katkoksena arjen rakenteessa. Teos tutkii näkyvän ja kuultavan kerroksellisuutta, rajojen huokoisuutta ja utopistista mielikuvitusta. Se kutsuu katsojan pysähtymään kynnykselle, jossa virheestä tulee mahdollisuus ja häiriö avaa tilaa nähdä ja kuulla eri tavalla.

Kaija Hinkula on valmistunut taiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta. Hänen taiteensa koostuu veistoksellisista maalauksista, installaatioista ja videoperformansseista. Teoksia on esitelty Suomessa ja kansainvälisesti.

Äänisuunnittelija ja muusikko Jarkko Kela on valmistunut maisteriksi Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitokselta ja opiskellut myös musiikkiteknologiaa. Äänisuunnittelijana ja säveltäjänä hän on tehnyt laajaa yhteistyötä eri taiteenalojen ammattilaisten kanssa.

Atlas (2024)

Atlas on videoteos, joka koostuu 50 animaatiosilmukasta. Teos on saanut inspiraationsa
1950–1970-lukujen avaruuskilvasta. Se on abstrakti ja leikkisä visualisointi avaruustutkimuksesta ja siitä, miten teemaa kuvattiin elokuvissa ja kirjoissa tuolloin. Suosalo luo teoksia skannatuista paperileikkeistä ja digitaalisista vektoreista animoimalla ne kuvankäsittely- ja video-ohjelmistoilla.

Irene Suosalo on helsinkiläinen videotaiteilija, joka keskittyy kokeelliseen animaatioon. Suurin osa hänen teoksistaan on lyhyitä animaatioluuppeja tai videoinstallaatioita, jotka on koostettu sadoista animoiduista elementeistä. Hänen teoksiaan on on ollut esillä Design museossa, Amos Rexissä sekä Aboa Vetus Ars Novassa. Vuonna 2022 Kuvittajat ry valitsi Suosalon Vuoden kuvittajaksi. Hänen asiakkaitaan ovat muun muassa New York Times, Iittala ja Bottega Veneta. Hän työskentelee myös visuaalisena DJ:nä.

Saxophone, knight, parallel (2025)
The light, house, more-than-human (2025)

Teokset Saxophone, knight, parallel ja The light, house, more-than-human tutkivat julkista taidetta. Ne hyödyntävät taiteen ’universaaleja’ perusominaisuuksia – valoa ja väriä – sekä ammentavat 2000-luvun installaatiotaiteesta.

Eeva Juutin teokset tutkivat nykyhetken merkitystä. Hän käsittelee materiaaleja, esineitä ja kuvia ajallisina artefakteina sekä luonnon että ihmisen energian kantajina.

A base for a crane (2025)

A Base For A Crane on Foxin ja Vairion muodostaman CraneBirdin yhteistyöprojekti, joka on toteutettu sumun ja kuun alla kaupungista suolle johtavalla polulla, Yhteystiellä. Ruokokasvien savanni, jossa kasvit pitävät toisiaan kädestä muodostaen tukevan, lentämisen, liikkumisen ja ajan perustan.

Maija Fox (she/her) on helsinkiläinen taiteilija, jonka veistokset ja installaatiot syntyvät metallinvalmistustekniikoista. Fox korostaa feminististen ja ympäristöllisten näkökulmien yhtymäkohtia pohtimalla käyttöesineiden identiteettiä, materiaalisia prosesseja ja toimintaa niiden omissa ympäristöissä.

Valo Vairio on helsinkiläinen kuvataiteilija, jonka työskentelyssä toistuu populaarikulttuurin ja kuluttamisen pohdinta. Vairio työskentelee pääasiassa veistotaiteen parissa käyttäen metallivalutekniikoita, leikitellen samalla DIY-tyylisen valmistuksen ja perinteisten menetelmien kontrasteilla.

Bleach 3 (2018-2025)

Bleach 3 yhdistää käsin värjätyt Molton-kankaat ja ristikkorakenteet – materiaalit, jotka yleensä jäävät huomaamatta näyttämöiden ja tapahtumien taustalla. Teos kutsuu pohtimaan uudelleen näitä tukea ja peittämistä palvelevia välineitä, antaen niille uuden läsnäolon ja merkityksen, kun ne irrotetaan toiminnallisista rooleistaan ja tuodaan takaisin esiin henkilökohtaisen taiteellisen ilmaisun materiaalina.

Timo Vaittinen on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee eri materiaalien ja välineiden parissa. Materiaalikokeilut, nykyajan käsitteiden pohdinta sekä runollisuuden ja käsitteellisyyden välinen tasapaino ovat hänen työskentelynsä ytimessä.

Vaittisen taiteessa on mysteerin sävy, joka on vahvasti juurtunut psykedeliaan ja underground-kulttuureihin. Vaittinen on mukana taiteilijoiden ylläpitämissä hankkeissa, kuten Rooftop Press (2017-) ja SIC (2012-).

The Unruled in old pink (2025)

Lasimaalaus on tehty poikkeavalla kirjaimistolla, polymorfisilla ja epämuodostuneilla aakkosilla. Hämmentämällä luettavuutta Ruscica palauttaa kirjoitukselle lähes alkukantaisen ilmaisullisen ja semanttisen potentiaalin, muuttaen samalla havainnoinnin ja lukemisen leikkisäksi arvoitukseksi.

Jani Ruscica työskentelee liikkuvan ja painetun kuvan, veistoksen ja performanssin parissa. Keskeistä taiteilijan työskentelyssä on merkityksen liukuminen, joka ylittää ajan, tilan ja kehon muodot. Työskennellessään fragmentaaristen merkkien tai kuvien parissa, Ruscica käyttää näennäisesti tuttuja elementtejä heikentääkseen välitöntä ymmärrettävyyttä ja suosii epävarmoja, improvisoituja prosesseja.

Monialainen työskentely on johtanut yhteistyöprojekteihin ja tilauksiin mm. Camden Art Centren ja Animate Projectsin kanssa Lontoossa sekä MoMA PS1:n, Creative Timen ja MTV Globalin kanssa New Yorkissa.

Rinnakkaiset (2025)

Ääni: Mikko Joensuu
Teoksen ääni päällä klo 9-22

Havas ja Vilppula ovat luoneet ikonisesta Stockmannin jouluikkunasta inspiroituneen installaation. Teoksessa puusta veistetyt hahmot näyttävät kukin olevan keskittyneinä omaan toimintaansa. Yhdessä ne muodostavat sympaattisen ja omituisen joukkion, jossa kaikki elävät rinnakkain, mutta omissa maailmoissaan.

Milja Havas (s.1985) on kuvanveiston ja piirtämisen keinoin työskentelevä kuvataiteilija. Töissä on usein viitteitä satuihin ja kansantarinoihin, jotka muuttavat leikin todeksi. Piirretyt ja veistetyt hahmot asuttavat omaa pienoismaailmaansa oman todellisuutemme sisällä.

Emma Vilppula (s. 1994) on Helsingissä toimiva kuvanveistäjä, joka luo kuvanveiston keinoin hauskuutta ja jännitystä sekoittavia teoksia. Vilppulan teoksille tunnusomaista on niiden toiminnallisuus. Teokseen voi mennä sisälle, sen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa tai siinä voi valmistaa jotakin.

Freed from Desire, Nananana (2020)
Return to innocence (2025)

Kaksi kodinpiirin kankaalle toteutettua tussipiirustusta seuraavat hermoston oikkuja, reitittäen kehollista kokemusta tihentyviksi pinnoiksi, kuvioiksi ja mielenmaisemiksi. Return to Innocence on osa Saaren Kartanon residenssissä (2025) toteutettua Freed from Desire, Nanananan (2020)
maailmaan palaavaa hermostollisen piirtämisen teoskokonaisuutta.

dylan ray arnold on pihlajamäkeläinen kuvataiteilija joka työskentelee materiaalisuuden, ruumiillisuuden ja tilallisuuden parissa kuvanveiston, piirustuksen ja installaation keinoin. Hänen praktiikkaan kuuluu myös pitkäaikainen yhteistyö taiteilija Océane Bruelin kanssa. dylanin teoksia on ollut esillä yksityis- ja duonäyttelyissä mm. Sic Space, Forum Box, HAM galleria Helsingissä, In extenso ja Glass box Ranskassa; sekä ryhmänäyttelyissä mm.
Kiasmassa, Galerie CC Malmössä ja Pauline perplexe Pariisissa.

Vision #16 sarjasta Shallow Waters, Misty Waves (2024)
Vision #42 sarjasta Shallow Waters, Misty Waves (2024)

Shallow Waters, Misty Waves -projekti paljastaa arjen näkymättömän ulottuvuuden. Esoteeriseen kokemukseen perustuva projekti paljastaa ympäröivän maailman piilotetun käsikirjoituksen – mysteerejä, jotka vielä hengittävät, vaikka olemme unohtaneet, miten niitä nähdään.

Sari Soininen (s. 1991) on suomalainen taidevalokuvaaja, joka tunnetaan eloisista, unenomaisista kuvistaan ja tunnelmallisista visuaalisista maailmoistaan. Käyttämällä värigeelejä, salamaa ja pitkän valotuksen tekniikoita hän rakentaa hetkessä vaihtoehtoisia todellisuuksia ja tutkii havainnon, symboliikan ja näkymättömän välisiä rajoja. Hänen työskentelynsä juuret ovat filosofisessa tutkimuksessa ja esoteerisessa ajattelussa. Hän ammentaa henkilökohtaisista mystisistä kokemuksista, jotka haastavat ja laajentavat todellisuuden ymmärtämistä. Hän on pitänyt lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Euroopassa ja Yhdysvaltoissa.

On mahdollista (2025)

Teos on syntynyt poistamalla vanhan tietokirjan sivuilta tekstiä ja jättämällä näkyviin vain osan sanoista ja kirjaimista. Pois pyyhkiminen voi tuoda mieleen sensuurin, mutta myös muistamisen ja unohtamisen. Tyhjä tila ja kadonneet sanat vertautuvat hiljaisuuteen. Metodia voi ajatella myös uudelleenkirjoittamisena, menneiden tekstien kertomisena uudesta näkökulmasta.

Milja Laurila (s.1982) on arkistovalokuvien ja tekstien parissa työskentelevä kuvataitelija. Laurila on valmistunut valokuvauksen maisteriksi Aalto-yliopistosta (2010) ja luovan kirjoittamisen maisteriksi Taideyliopistosta (2025). Hänen töitään on ollut esillä Kansalliskirjastossa, Hippolyte-valokuvagalleriassa ja Helsingin taidehallissa sekä kansainvälisesti Paris Photossa, Brooklyn Museumissa ja LACMA:ssa Los Angelesissa. Teoksia on useissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa.

Orrida Bellezza (2025)

Orrida Bellezza on teoskokonaisuus, joka perehtyy tutkimiseen ja löytämiseen. Teoksen lähtökohtana toimii valokuvia lumesta, hiekasta, jäästä ja liasta kaupungissa. Tekoprosessissa Reis tulostaa kuvat, siirtää, leikkaa ja teippaa ne, maalaa niiden päälle ja yhdistää yksittäisiin vapaasti seisoviin rakenteisiin.

Sebastian Reis on Helsingissä asuva kuvataiteilija, joka on kotoisin Itävallasta. Hän yhdistelee valokuvausta, maalausta ja veistoksellisia elementtejä. Reisin lähestymistapa syntyy subjektiivisten kokemusten ja kulttuuri- sekä taidehistoriallisten tapahtumien synteesistä. Teoksissaan hän tutkii usein monumentaalisuuden ja katoavaisuuden välistä ristiriitaa.

Reis on suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Kuvataideakatemiassa ja opiskellut Leipzigin taideakatemiassa Saksassa. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa sekä ulkomailla.

Big Frown (2025)

Teos Big Frown on rakennettu kierrätetystä metallista, joka on peräisin luvattomasti käytetyn juhlatilan pöydistä. Teos ja sen materiaali kätkevät sisäänsä useita historiallisia kerroksia. Kyseessä on alun perin teollisesti massatuotettu huonekalu, jonka käsityöläinen on koonnut, joka on patinoitunut juhlatilan vierailijoista ja jonka taiteilija on lopulta koonnut ja työstänyt uudelleen.

Matti Sumari (s. 1987) asuu ja työskentelee Malmössä, Ruotsissa. Hänen töissään tutkitaan hyödynnettäviä kaukupunkiympäristön resursseja – ilmaista kuona-ainesta, nykyajan elämän sivutuotetta – joka on lajiteltu kaupungin aineenvaihdunnan kautta kaatopaikoille. Elektroniikkajäte, alumiini, kupari ja muut metallit kerätään ja käytetään veistoksissa. Sumari neuvottelee töillään yhteiskunnallisen ympäristömme käyttöehdoista.

Bodily Creatures 02 (2023)
Distortion_07 (2016)
In Between I-VII (2015)
Longing I (2012)
Longing II (2013)

Näyttelyssä on esillä valikoima Ikramin taiteellisesta tuotannosta vuosilta 2015–2023, jossa tutkitaan välitiloja, kaipausta, kulttuurista identiteettiä ja muistia.

Nayab Noor Ikram (s.1992) on Suomessa toimiva kuvataiteilija ja valokuvaaja, joka kuuluu Ahvenanmaan pakistanilaiseen diasporaan. Taiteellisessa työskentelyssään Ikram käyttää liikkuvaa kuvaa, valokuvausta, performansseja ja installaatioita, joissa hän tutkii rituaalien ja symboliikan kautta välitiloja, kulttuurista identiteettiä sekä muistin käsitteitä.

Hänen teoksiaan on esitelty Suomessa ja kansainvälisesti mm. Art Week Tokiossa, Suomen paviljongissa Gwangju-biennaalissa, Mäntän taidefestivaalilla vuonna 2021 sekä Euroopan parlamentissa vuonna 2020. Hänen teoksiaan löytyy lisäksi Helsingin kaupungin julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa, joita hallinnoivat HAM ja Ahvenanmaan taidemuseo.

Oral Stories (Pleurer dans sa bouche) (2025)

Oral Stories (Pleurer dans sa bouche) liittyy tunnepitoisiin tarinoihin ja niiden suutuntumaan. Teoksessa ovat esillä suurennetut puiset aprikoosin ja oliivin kivet, jotka on asetettu nenäliinakankaalle.

Océane Bruel (s. 1991) on Ranskasta kotoisin oleva kuvataiteilija, joka toimii Helsingissä. Bruel työskentelee veistosten ja installaatioiden parissa. Hänen töitään on ollut esillä sekä Suomessa että kansainvälisesti, muun muassa SIC Spacessa Helsingissä sekä Titanikissa Turussa. Viime vuonna teoksia oli EMMA-museossa ja Kiasmassa. Kansainvälisesti hänen töitään on nähty mm. Ranskan Clermont-Ferrandissa sekä Lyonissa sijaitsevissa gallerioissa ja Kööpenhaminassa Gether Contemporary -galleriassa.

Yksityisen taiteilijatoiminnan ohella hän on tehnyt yhteistyötä dylan ray arnoldin kanssa vuodesta 2016 lähtien. Vuonna 2021 he saivat Raimo Utriaisen säätiön stipendin.

Coincidence (2025)
Laulu: Iida Valme
Miksaus ja masterointi: Lucian Loven
Teoksen ääni päällä klo 9-22. Kesto 8 min, välissä tauko.

Teoksessa muistaminen kietoutuu uskomiseen; molemmat ovat olemassa todellisuuden ja kuvitellun välimaastossa. Myyttien ja elettyjen kokemusten jäljet muistuttavat siitä, että jopa näkymätön jättää jälkiä siihen, mitä kosketamme, teemme ja muistamme. Nämä uskomukset toimivat hiljaisina ohjeina, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, ohjaavat eleitä, muovaavat kohtaamisia ja tuovat mahdollisuuden poikkeukseen.

Naomi & Wanda Holopainen muodostavat monialaisen taiteilijaduon, joka tutkii muistia, liikettä ja ajan mysteerejä. He luovat installaatioiden ja yhteisen luomistyön kautta hetkiä ja kokemuksia, jotka ammentavat arkistoista, esi-isien tiedosta, symboliikasta ja niiden välisistä tiloista. Toistojen, variaatioiden ja havainnoinnin avulla teokset korostavat ihmisten, paikkojen ja tarinoiden välisiä yhteyksiä, jotka muovaavat menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.